"Siellä missä näkyy ruohoa, on kaunis metsä" - tapaustutkimus ympäristökasvatuksesta pienpäiväkodissa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista ympäristökasvatus on pienpäiväkodissa, jossa painotetaan ekologisia arvoja. Tarkemmat tämän tutkimustehtävän pohjalta muotoillut tutkimuskysymykset olivat: Miten ympäristökasvatusta toteutetaan aikuisten ohjaamassa toiminnassa? Miten ympäristökasvatus toteutuu päiväkodin toimintaympäristössä? Näkyykö ympäristö lasten leikeissä, keskusteluissa ja toiminnassa, ja jos näkyy, niin millä tavoilla? Tutkimuskohteena oli maaseudulla sijaitseva pienpäiväkoti noin 7000 asukkaan kunnan maalaiskylässä. Päiväkodissa on tutkimusaikana ollut 5-9 lasta. Päiväkodin sijainti keskellä luontoa tarjoaa oivat puitteet monipuoliselle ympäristökasvatustyölle. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa käytettiin yleisessä käytössä olevia ympäristökasvatuksen malleja, kuten Palmerin sekä Jerosen ja Kaikkosen malleja. Tutkimuksessa luotiin myös katsaus ympäristökasvatuksen taustalla oleviin ympäristöeettisiin arvoihin, kuten ympäristönsuojelun perusteluihin. Ympäristökasvatus nähdään yhteiskunnassa vallalla olevien välineellisten arvojen vastustamisena. Lapsen kehitysvaiheita eriteltiin erityisesti alle kouluikäisten osalta sekä ympäristökasvatuksen näkökulmasta. Ympäristökasvatus on osa lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kasvatusta. Tutkimus tehtiin laadullisella tutkimusotteella ja tutkimusmetodiksi valittiin tapaustutkimus. Aineisto koostui työntekijöiden haastatteluista sekä osallistuvasta havainnoinnista, jota tehtiin vajaan vuoden aikana. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Tulokset eivät ole yleistettävissä, koska kyseessä oli tapaustutkimus. Päiväkodin ympäristökasvatus oli monipuolista ja lapsilähtöistä. Se näkyi aikuisten ohjaamassa toiminnassa sekä toimintaympäristössä monin tavoin. Ympäristökasvatus läpäisi kaiken arjen toiminnan. Lapsilla oli runsaasti mahdollisuuksia toimia ympäristön hyväksi, oppia ympäristössä sekä ympäristöstä päiväkodin toimintaympäristössä sekä aikuisten ohjaamassa toiminnassa, ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla. Päiväkodin ympäristökasvatusta voidaan pitää siis Palmerin mallin mukaisena. Työkasvatus oli suuressa roolissa ympäristökasvatuksen menetelmistä. Elämyksellisyyttä korostettiin, joten päiväkodissa painottui pienten lasten ympäristöherkkyyden kehittäminen Jerosen ja Kaikkosen mallin mukaisesti. Ympäristö näkyi lasten leikeissä hoivaus- ja työleikkeinä sekä liikunnallisina ja kädentaitoleikkeinä. Keskusteluissa ympäristö oli esillä kysymyksinä, tiedon ja kokemuksen jakamisena, aloitteellisina sekä asenteellisina keskusteluina. Lapset olivat nuoresta iästään huolimatta aloitteellisia ympäristökasvatuksen toteuttamisessa. Lasten ympäristöön liittyvä toiminta oli vahvasti kokemuksellista ja elämyksellistä, luontoa ja ympäristöä hyödyntävää sekä kunnioittavaa. Päiväkoti on ympäristökasvatuksessa edelläkävijä ollen esimerkkinä muille päiväkodeille ja oppilaitoksille. Uusia päiväkoteja perustettaessa tulisi ottaa alusta asti huomioon se, miten ympäristökasvatuksesta saataisiin arkeen olennaisesti kuuluva asia. Avainsanat: ympäristökasvatus, päiväkoti, varhaiskasvatus